Euroviisut 2014

Maailman suurimman laulukilpailun Euroviisujen lumo ei tunnu himmentyvän, vaikka sen voittajakappaleista vain harvoin tulee suuria kansainvälisiä hittejä nykyään. Nykyinen post-moderni tapa pitää asioista ironisesti on varmasti nostanut Viisujen suosiota, koska nyt kaikki jotka salaa rakastavat kimaltavia pukuja ja europoppia voivat väittää katsovansa sitä ikään kuin huvittuneesti, ironian monokkelin läpi.

Vedonlyöjien suosikkeina Betsafessa ovat tänä vuonna Armenia, Norja ja Ruotsi – Armenia tosin on aika ylivoimaisesti keulilla. Miksi? Ken tietää: suhteiden laskija varmaankin. Laulu on englanninkielinen – melko lailla väistämättä nykyään, muun kieliset ovat voittaneet hyvin harvoin. Laulu on myös varsin tarttuva, surumielinen ja pateettinen, kaikki hyviä ominaisuuksia voittajakappaleelle. Miinuksena voisi mainita että laulaja on nuori mies joka muistuttaa jollain lailla intialaisia filmitähtiä. Mitään vikaa tässä ei sinänsä ole, mutta tyypillisesti voittaja on ollut naissolisti: kun katsotaan koko Euroviisujen historiaa, vaaleatukkainen naissolisti. Tämä trendi voi hyvinkin olla lopussa, nyt kun voitto on usein päätynyt itäiseen Eurooppaan, mutta viimeisen kahden vuoden voittajat kuitenkin ovat olleet naisia.

Kaikki tietävät että äänien antamisessa painaa politiikka hyvin paljon. Venäjä kerää ääniä kaikilta entisiltä “alusmailta” jossa on suuri venäjänkielinen vähemmistö, Armenia saa ainakin naapureiltaan ääniä. Maat joissa puhutaan turkkia tai sen lähisukukieliä usein myös äänestävät toisiaan. Ehkäpä Ukraina saa tänä vuonna empatiaääniä?

Ruotsin Sanna Nielsenin ujellus Undo on ehkä liikaakin kuin ’tyypillinen euroviisu.’ Laulaja on vaaleatukkainen ja laulu on romanttinen valitus, hiukan viime vuoden Only Teardrops’in malliin, tosin se oli sanoistaan huolimatta varsin tanssittava rytmikipale, kuten myös sen edeltäjä. Norjan Silent Storm on hiukan Ruotsia edellä, vedonlyöntisuhteissa, mutta ne ovat melko lähellä toisiaan. Laulun laulaa parrakas mies joka kuulostaa naiselta, jonka luulisi ainakin hämmentävän ennustajia. Kyseessä on toinen kaunis, surullinen balladi, pianon säestyksellä, mutta kappale on ainakin hiukan Ruotsin tarjoamaa omaperäisempi.