Kuuluisia suomalaisia mieslaulajia

Olavi Virta on suomalaisten iskelmälaulajien melko haastamaton raskaan sarjan mestari. Olan ura alkoi jo 1940-luvulla, savikiekkoaikaan, jolloin levyjä äänitettiin suurin piirtein yhtä usein kun käytiin keikalla, ja osa levytyksistä on jo hävinnyt, niin ettei kukaan edes tiedä montako levytystä kaihon mestari oikein tekikään. ’Pihapihlajaa’ myytiin jokaisen talouteen sen ajan Suomessa, myöhemmistä levytyksistä suurin ikisuosikki on ’Hopeinen Kuu’, käännösiskelmä joka ei kotimaassaan Italiassa iskenyt kipinää, mutta joka Suomessa on äänestetty kaikkien aikojen iskelmäksi ja jonka ovat esittäneet kaikki kynnelle kykenevät laulajat. Kuten monta muutakin, Olavi Virtakin unohdettiin elinaikanaan, joskin hän hiukan ennen kuolemaansa sai taiteilijaneläkkeen, yhtenä ensimmäisistä sen saaneista, tunnustuksena työlle jonka hän oli tehnyt suurten sukupolvien saattamisessa alulle, tanssilavojen romanssien kautta.

Kun maahan oli saapunut rock ja underground ja muut nykyajan pop-ilmiöt, astui Olan kenkiin Rauli ’Badding’ Somerjoki. Monet hänenkin suosituimmista kappaleistaan olivat käännöksiä, kuten ’Ikkunaprinsessa’, mutta sovitus ja Raulin samettinen ääni tekevät niistä suomalaista iskelmää, voisi sanoa supisuomalaista, mutta supi on Aasiasta peräisin oleva koiran sukulainen. Sillä ei ole mitään tekemistä Raulin eikä iskelmämusiikin kanssa. Rauli Badding sävelsi myös itse monia ikuisesti elämään jääneitä kappaleita, kuten kappaleen ’Paratiisi’ jonka arvioidaan soineen tauotta Suomessa vuodet 1973–79, joko radiossa, kansan levylautasilla tai muiden esittämänä. Sen on levyttänytkin uudelleen ainakin 15 ihmistä, mukana 1990-luvun teinityttöjen sydäntenmurskaaja Ville Valo, jonka voisikin nimetä Olan ja Raulin manttelinperijäksi.